lauantai 19. heinäkuuta 2008

¤&#!}%!!!!!

Minulla on kaksi pyörää kahta eri tarkoitusta varten. Kaupunkipyörällä ajan kaupungissa ja maastopyörällä ajan lenkkeilymielessä mm. Keskuspuistossa. Kaupunkipyörässä ei ole vaihteita, mutta sillä on kevyt ajaa. Kaupunkipyörässä on tärkeää myös se, ettei hame päällä ajaminenkaan ole vaikeaa ;-) Molemmat pyörät ovat vanhoja, mikä ei minua haittaa, koska en koe statukseni riippuvan menopelin kalleudesta. Päin vastoin olen pitänyt pyörien vanhuutta ja lievää rähjäisyyttä varkautta suojelevana tekijänä. Kerran nimittäin ystäväni viikon vanha lukittu Jopo varastettiin keskellä kirkasta päivää Kaivopuiston lähistöltä, missä olimme parin tunnin ajan viettämässä aurinkoista kesäpäivää.

Kuten kuva kertoo, joku ääliö on varastanut maastopyörästäni satulan. Toivottavasti satula meni todelliseen tarpeeseen eikä sitä heitetty esimerkiksi lähistön pensaaseen. Pyörä oli ollut lukollisessa varastossa, mikä vähän lisää ihmetystä. Mutta näin kai se vaan menee.

Kun otin tuota kuvaa satulattomasta pyörästä pihalla, paikalle osui eräs naapuri, joka tuntuu ilmestyvän paikalle aina silloin, kun minä olen jotenkin oudossa tilanteessa. Kommentoin nopeasti, että joku on varastanut satulani. Tähän naapuri totesi, että "minä kun ajattelin, että ihmiset itse ottavat ne satulat pois, ettei niitä varasteta". *Huokaus* Tuskin hän tarkoituksella viisasteli.

2 kommenttia:

Maurelita kirjoitti...

Minulla on tismalleen sama taktiikka - Pariisissa metrolleajopyöräni joka seisoo parkissa koko päivän on vanha lila ruostunut ajokki, jota ei tulisi mieleenkään pölliä.

Ja kotimaan lomapeliksi ostin juuri violetin käytetyn, ja 5km koeajon jälkeen oli tuiki-ihastunut menokkiini !

Muikea kirjoitti...

Niinpä. Sinänsä typerä taktiikka, mutta se toimii aika hyvin. Lila ja violetti. Ei taida olla ihan pelkkää sattumaa, että sulle on osunut kaksi saman värispektrin fillaria ;-)