Ha haa, tää on jäänyt lomalle ja saanut kameransa. Tänään olisi ollut hyvä päivä ravata kaupoissa ALE-lappujen perässä, mutta ei sitä nyt millään jaksanut. Oli hauskempaa loikoilla sohvalla, lukea vuorotellen matkaoppaita ja romaania, kuunnella musaa, syödä mansikoita ja torkkua täysin oman aikataulun mukaan.
Viimeiset viikot töissä olivat jotenkin kummallisia. Olin tavallista väsyneempi ja mietin aika usein, mitä minä oikein haluan työkseni tehdä. Vaikka työni on aika palkitsevaa (heh, lähinnä henkisesti), mietin aika usein sen tarkoitusta. Yhtenä varavaihtoehtona päässäni pyörii kaupallinen maailma, sillä sen sosiaaliset ja psyykkiset mekaniikat ovat valtavan mielenkiintoisia. Meidän yhteiskunta pyörii aika pitkälti kaupallisuuden varassa ja sen taustalla on hirveästi kiinnostavia asioita kuten tarpeet, halut, mielihyvä, epävarmuus, itsetunto, status, huijaaminen, ryhmäkäyttäytyminen, hyväuskoisuus, ahneus, mielikuva, unelmat, kateus jne. Pelkästään länsimainen juttuhan kaupallisuus ei ole, vaan yhtä paljon kehitysmaidenkin ihmiset hinkuvat tiettyjä kulloinkin muodissa olevia asioita, oli se sitten vaikka tietynlainen tatuointi tai kampaus kehon koristeeksi.
Toisaalta monet tähtihetket työelämässä ovat liittyneet ihmisiin ja inhimillisyyteen. Jostain syystä en esimerkiksi ole unohtanut muutaman vuoden takaista villikissaa, jota jouduin houldaamaan* tuntikaupalla eräässä päiväkodissa. Vahvasti tupakalta haiseva nipin napin 3-vuotias tyttönen puri ja raapi minua pienillä terävillä aseillaan, kunnes nukahti syliini. Yritin jättää nukkuvan möykyn kahvitauolle lähteäkseni, mutta joka kerta kun liikahdin, hän säpsähti hereille ja kietoutui tiukemmin syliini. Kahvitauko jäi silloin pitämättä kuten myös toisella kerralla, jolloin löysin erään toisen päiväkodin vessasta itkien ihoaan vaaleammaksi pesevän 6-vuotiaan, jonka suurin toive oli olla normaali** eli tässä tapauksessa valkoihoinen. Tällä hetkellä en työskentele (ainakaan biologisessa mielessä) lasten kanssa, mutta yhtä räväkästi elämän perusasiat ovat edelleen arjessa läsnä.
Täytyy miettiä, mitä sitä elämässään haluaa tehdä. Ei työelämässä oleminen edes ole minulle mikään välttämättömyys, mutta jotenkin sitä tietenkin täytyy elantonsa hankkia. Ja sehän on selvää, ettei kahden viikon lomalla tätä asiaa paljon mietitä. Ajattelin nimittäin tehdä muun muassa kenttäharjoittelua kuluttamisen ja uusien kokemusten maailmassa…
* holding = kiinnipitäminen, tässä tapauksessa lapsen itsensä ja toisten lasten turvallisuuden vuoksi
** Normaaliudesta ja tavallisuudesta riittäisi kirjoitettavaa. Siihen on pakko palata joku kerta.
2 kommenttia:
Mielenkiintoisia mietit ; joskus tulee mieleen että itsekin olisi pitänyt tuommoisia miettiä sen sijaan että kaahasi eteenpäin vaan.
Toisaalta ainakin kohdallani sattuma on sorvannut asioita erinomaiseen malliin, ei varmaan olisi tullut mieleenkään tietoisesti räpistellä tänne.
Onnea seikkailuihin, mihin sitten päädytkin !
Kiitos onnentoivotuksesta ja ajatuksistasi! En minä tiedä, onko räpistelystä oikeastaan mitään hyötyä. En vaan osaa olla räpistelemättäkään. Eteenpäin kaahaaminen voisi olla järkevämpää, jos sen osaisi. Joskus taisin osata...?
Lähetä kommentti