Tänä aamuna lähdin iloisena töihin ja hymyilin käytävässä naapurille, joka irvisti takaisin. Minulla oli jalassa uudet siniset housut, joita työkaveri kehui ihanan punaisiksi. Ensimmäinen asiakas, jonka asiat olin saanut järjestettyä erinomaisesti, haukkui minua laiskaksi idiootiksi. Lounastunnilla työkaveri alkoi itkeä, kun tarjosin hänelle viimeistä kakkupalaa. Iltapäivällä tapasin urdunkielistä asiakasta paikalla olleen thaikielen tulkin kanssa. Töiden jälkeen lähdin kesäteatterinäytökseen, joka kuitenkin peruttiin sateen vuoksi. Päätin korvata menetyksen lempiravintolani vakioannoksella, jota tilatessani tarjoilija kuitenkin huomasi lampaanlihan juuri loppuneen. Jäljellä oli ainoastaan katkarapuja, joista en pidä. Kotimatkalla ampiainen lensi sisään paitapuseroni kaula-aukosta ja pisti minua rintaan, minkä vuoksi jouduin allergiareaktion vuoksi sairaalaan. Sairaalassa minut sekoitettiin toiseen potilaaseen ja käteni meinattiin kipsata. Pääsin kahden tunnin kuluttua kotiin, mutta nimeni oli edelleen Herra Hyyry. (Double bind in the Wiki. Ilmiön mallintaminen vaatisi elokuvan tai romaanin vähintään. Edellä oleva fiktiivinen tekstipätkä ei tee oikeutta kaksoissidosviestinnälle.)
Joskus on päiviä, jolloin mikään ei suju. Kaikki mitä sanot, ymmärretään väärin. Ymmärrät itsekin väärin sen, mitä kuulet tai et ymmärrä, mitä sinun pitäisi ymmärtää. Sitten tulee vesisade. Sitten ukkonen. Ja lopuksi palohälytys ja palokunta.
Ps. Tätä kirjoittaessa kaadoin teetä pöydälle enkä lukuisista yrityksistä huolimatta saanut fonttia oikeanlaiseksi. Hyvää yötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti