Laiska blogisti ilmoittautuu! Blogitauon aikana on tullut ihailtua toisten blogeja. Erityisen hauskaa on seurata blogeja, joissa on jokin punainen lanka. Suuri osa blogilistani tyypeistä kirjoittaa ulkosuomalaisen elämästä ja nykyisestä kotipaikastaan. Blogien aiheissa pyörii myös media, muoti, käsityöt, ruoka, adoptio-odotus sekä perhe- ja työelämä. Mielestäni blogilla täytyy olla henkilökohtaisuuden lisäksi jonkinlainen punainen lanka tai mielellään useampi, jotta sitä jaksaa pidempään seurata. Jos näiden lisäksi lukija sattuu saamaan kaupan päälle myös estetiikkaa ja vinkkejä uusista jutuista, niin blogi alkaa olla aika täydellinen.
Ymmärtänette ehkä, mihin olen teitä johdattelemassa. Niin. Tältä blogilta puuttuu punaiset langat kertakaikkiaan. Voisihan sellaisia luoda, mutta mutta. Haluan samaan aikaan olla verkossa ja poissa verkosta. En jaksaisi nähdä vaivaa blogailuun, mutta kuitenkin ajatus omien kirjoitusten tallentumisesta kiehtoo. Tällainen olin jo lapsena. Halusin kirjoittaa päiväkirjaa ja kadehdin kavereitani, jotka sitä säännöllisesti tekivät. Kaikkien päiväkirjojeni kohdalla kävi kuitenkin aina samalla tavalla: Ensin kirjoitin viikon tai pari innokkaasti, minkä jälkeen päiväkirja unohtui kaapin perälle. Tämä saattaa liittyä siihen, että minulla ei koskaan ole tekemisen puute. Näin oli jo lapsena. En koskaan valittanut siitä, että minulla ei olisi tekemistä tai kavereita. Jotenkin niitä on vain aina ollut ja edelleen on. (Monista kaverisuhteista huolimatta olen ujo ja ylpeä siitä. Itse asiassa kavereiden määrä ja ujous eivät sinänsä mitenkään liity toisiinsa. Ujoudesta haluaisin teille kertoa, mutta ei siitäkään taida punaista lankaa syntyä - ainakaan tähän blogiin.)
Tietenkin yksi blogailun perusperiaate on päin heiniä. Minulla ei nimittäin ole kovinkaan suurta intoa kert0a netissä omasta elämästäni kovin henkilökohtaisia asioita. Hahhaahaa. Mitä järkeä blogailussa sitten on? No, ei mitään tietystikään.
Kerrotaan nyt kuitenkin jotain, vähän niinkun jäähyväiseksi. Ehkä. Olen käynyt tänä vuonna yhdeksässä taidenäyttelyssä. Huomenna tulee numero 10 ja ensi viikolla vähintään yksi lisää. Jotain muitakin kulttuurijuttuja on ollut, mutta nuo taidenäyttelyt ovat nyt rock. Euroopassa olen pyörähtänyt kahdesti ja vielä ennen juhannusta meinaan kerran ehtiä sinne kerran sekä sitten juhannuksen jälkeen pidemmäksi ajaksi. Suomessa ollessani en ole kertaakaan tänä vuonna käynyt Helsingin ulkopuolella, jos Helsinki-Vantaata ei lasketa. Saksaan liittyvä projekti on edennyt huimasti, mutta samoin on tapahtunut myös Hollanti-projektille. Varastetun pyörän tilalle on hankittu uusi, joka on taattua DDR-laatua. Jotain muutakin on todennäköisesti tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti