Hain/sain tänään Spiigelini sieltä Suomalaisesta. Nuori naismyyjä ei virnistellyt kuin vähän ja minua ei haitannut yhtään. Ajauduin episodin vuoksi sellaiseen kirjakaupan kulmaan, jossa en ollutkaan ikinä käynyt ja hupsista vaan kun heti löytyi kiinnostavia hyllyjä. Spiigel ei ollutkaan Der vaan Special kuten kuvasta näkyy. Me kaikki tiedämme, että minun kappaleeni on sehr special kaiken tämän vaivannäön ja julkisen nöyryytyksen jälkeen. Tästä opuksesta minä nyt sitten vihdoin opin, mikä tekee lapsista fiksuja ja onnellisia. Vastaus löytyy sivulta 29.Kun ensimmäisen kerran avasin tämän Spiigelin siellä Suomalaisessa, satuin itse asiassa avaamaan juuri aukeaman 28-29. Huomasin melkein heti Tatun ja Patun, minkä jälkeen oli pakko vilkaista Spiigelin kantta: Onko tämä joku ihmeen Suomipainos, jota myydään yksinoikeudella Suomalaisessa Kirjakaupassa? Kummastustani ehkä lisäsi se, että eräs taiteleva kaverini sattuu tuntemaan Tatua ja Patua piirtävät Aino Havukaisen ja Sami Toivosen. Olen kuullut aika monta kahvipöytäkeskustelua, jossa aikuisten voimin analysoidaan Tatun ja Patun muotoja, väritystä, detaljeja ja ties mitä. Sitä kautta minäkin siis tunnen itseni lähes Tatun ja Patun sukulaiseksi.
Spiigelin näkemys lasten fiksuudesta ja onnellisuudesta ei ainakaan pikaselaamisen perusteella vaikuta olevan täysin ristiriidassa omani kanssa. Tosin eräät kasvatukseen liittyvät tieteenalat Suomessa valitsevat Saksan usein kasvatuksen suhteen älyllisyyden ääriesimerkiksi.Spiigelin erikoisnumerosta tulee mieleen eräs sukulainen, joka opetti lapsena lintsaamaan, epäonnistumaan ja olemaan laiskempi. Jos kyseiset asiat paketoitaisiin koulun kursseiksi, voisivatkohan ne lisätä lasten fiksuutta ja onnellisuutta...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti