Luin eilen Pikku Prinssin n:ttä kertaa. Jos ajatellaan, että kyseinen kirja kertoo elämästä ja elämän tarkoituksesta, niin minulla taitaa mennä aika kurjasti.Kesyttämisen ja kesytetyksi tulemisen pitäisi kai olla tärkeintä. Niiden sijasta useimmat meistä kuitenkin kuluttavat elämäänsä hallitsemiseen, ihailun kerjäämiseen, häpeämiseen, omistamiseen, työntekoon ja tiedon hankintaan. Monille kesyttäminen ja kesyyntyminen ovat niin vaikeita asioita, että niihin pitäisi uhrata hirvittävästi aikaa ja yrittämistä, minkä lisäksi pitäisi kestää pettymyksiä ja menetyksiä.
Koen tällä hetkellä olevani se katulyhdyn sytyttäjä, joka sytyttää ja sammuttaa lyhtynsä kerran minuutissa eikä ehdi lepäämään hetkeäkään. Koska kuitenkin haluaisin rakastaa kukkaa, nuohota tulivuorten kraaterit ja kesyttää ketun, minulla on selvästikin ongelma.
Ajattelin tehdä tänä iltana kolme asiaa. Blogi-päivityksen jälkeen tilaan verkkokaupasta Carl Honorén teoksen Slow, elä hitaammin! Sen jälkeen siirryn vuoden 2009 kalenteriin, joka muuten alkoi tänään, ja poistan kalenterista kaiken turhan. Viimeiseksi ajattelin surffata jotain vapaa-aikaan liittyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti