Koirakaveri oli majapaikkaa vailla joten toivotin vuffen tervetulleeksi Muikean majaan. Valkoisista partakarvoista ja linkkaavan hitaasta kävelytyylistä näkee, että koira on vanhus. Nivelrikosta huolimatta se pääsee omin jaloin kiellyttyyn paikkaan eli sänkyyn. Myös vastapestyillä matoilla pyöriminen oli tosi kivaa. Lumimäärää voi verrata maanantaina 24.11. puolen kilometrin läheisyydeltä kuvattuun lumikollaasiin. Kevättä kohti ollaan kai menossa. Otsikko viittaa siihen, että olen (hahhahhaa) muka ehtinyt edistämään kieliopintojakin. Ilmeisesti täytyy mennä jollekin kurssille, kun itseopiskelusta ei tule mitään.
2 kommenttia:
Hauskan näköinen harmaaparta-hund sulla ollut vieraana! Ihan virkeitä puuhiakin harrastaa, lehteäkin lukee ilman kakkuloita:)
Joo-o, tuo mummeli on ihku.
Lähetä kommentti