Sadejuttu

Nyt pitäisi olla nukkumassa, mutta ei. Kesäyön sade ropisee ikkunalaudalle saaden aikaan jännän tunnelman. Viime päivät ovat olleet tiiviitä.

Rytmi on ollut sellainen, että aamulla aikaisin ylös ja vasta illalla takaisin alas. Joinain päivinä olen tehnyt jotain niin flowssa, etten ole tajunnut nälkää. Yhtenä päivänä rakas ystäväni tuli auttamaan minua tehtävässä, josta en olisi yksin selvinnyt. Tämän jälkeen hän ohjasi syömään vasikkaa ja vaahtokarkkeja sekä vielä lopuksi antoi minulle hellää psyykkistä selkäsaunaa ostosparatiisissa. Kaduillekin olen ilmeisesti ehtinyt, sillä olen nähnyt katusoittajia ja muita taiteijoita enemmän kuin alkukesästä.

Olen ehtinyt tietenkin myös miettiä. Vähän liikaa. Syyllisyyttä, tyhmyyttä, isojen yritysten irtisanomisia, valintoja, erilaisuutta ja pitkiä matkoja. Sen, millä tavalla nuo liittyvät minuun tai läheisiini, jätän kertomatta. Mieli on kummallisen kevyt.

"Räpistelemälläkin pääsee", huusi kerran pieni tyttö matalassa rantavedessä uidessaan. Kovin paljon räpistely ei ole vielä minua auttanut, mutta jotain on jo selvinnyt. Ensinnäkin peruin osallistumiseni erääseen tänä syksynä alkavaan projektiin. Helpotti, vaikka moni piti minua hulluna. Toisenkin yritän perua. Sijalle on löytynyt monenlaista sopivampaa. Lentoliput haluaisin lyödä lukkoon ja lomapäivät paikoilleen. Yhden pitkäaikaisen unelman toteuttamisen päätän nyt uskaltaa aloittaa. Keväällä täytyy anoa virkavapaata. Miksi tämä maailma on niin pullollaan mielenkiintoisia asioita?