Aarghs, miten minä inhoankaan kaikenlaisia kanta-asiakaskortteja. Jos suostuisi ottamaan vastaan kaikki kortit, joita tyrkytetään, niin niitä varten pitäisi hankkia erillinen käsilaukku. Kanta-asiakkuudet aiheuttavat myös kotiin melkoisen paperijätekasan, vaikka postilaatikossa lukee Ei mainoksia. Kanta-asiakaspostihan lähetetään henkilökohtaisesti omalla nimellä. Edelleen on helppo laskea, että kanta-asiakasjärjestelmät aiheuttavat kustannuksia, joiden kulut siirretään tietenkin kuluttajahintoihin. Suhteellisesti eniten maksamaan joutuvat ne kuluttajat, jotka ostavat tuotteita liittymättä kanta-asiakasohjelmiin, koska he eivät luonnollisestikaan saa bonuspisteitä ja etuseteleitä. Suurin osa meistä siis maksaa siitä, että saa kotiinsa mainoksia ja sitoutuu tiettyihin tuotemerkkeihin sekä kauppaketjuihin. Rasittavan nerokas systeemi kauppiaille.
Viime aikoina olen osittain joutunut ja osittain itse halunnut sitoutua työnantajaani, mikä tuntuu välillä hyvältä, mutta välillä se puolestaan aiheuttaa neuroottisia oireita. Esimerkiksi työterveyshuollon palveluihin suhtaudun vähän epäluuloisesti, kun taas työsuhdeasuntoni on oikein mukava. Toisaalta pari päivää sitten sain mielenkiintoisen työtarjouksen, joka pisti miettimään myös tämän asunnon merkitystä ja taas sitä kuuluisaa sitoutumista.
Olen pitkään sitoutunut lähinnä projekteihin ja halunnut säilyttää tietynlaisen autonomian. Olen ajatellut, että saatan vaihtaa kotimaata tai -kaupunkia ja työtehtävätkin voivat vaihtua radikaalisti oman osaamisen puitteissa. Tämän vuoksi myös seuraan ulkosuomalaisten ja muualla Suomessa asuvien blogeja. Kotini on sisustettu itseäni miellyttävällä tavalla, mutta erittäin halvalla. Huonekalut ja kodinkoneet ovat pääasiassa perittyjä tai käytettyinä ostettuja, mutta ihan kelvollisia ja siistejä tietenkin. Arvostan käsityötä, pidän vanhoista esineistä ja käytän mielelläni omia käsiä esim. kunnostamiseen tai ompelemiseen. Ja vaikken huippuekologinen olekaan, niin selittelen hankintoja ainakin itselleni myös ekologisin perustein. On kuitenkin myös myönnettävä, että en ole halunnut sijoittaa paljon rahaa materiaan, koska olen ajatellut, että se sitouttaa minua tiettyyn paikkaan. Muuttaminen on helpompaa, jos ei ole paljon tavaroita. Kuvittelen myös tavaroista eroon hankkiutumisen olevan helpompaa, jos niihin ei ole sijoittanut paljon rahaa.
Olen joutunut tunnustamaan, että poden sitoutumiskammoa, mikä ei liity pelkästään bonuskortteihin ja huonekaluihin. Yritän kehittyä tässä asiassa...
[Lisäys klo 21.45] Tätä marmatusta kirjoittaessani kuuntelin Stadikalta Bon Jovin keikkaa, joka kuuluu valitettavan huonosti. Tuulee ilmeisesti väärään suuntaan :-p Nyt menee Keep The Faith, joka on vaan niin kovin hieno ja muistorikas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti