Eilinen peli (Italia-Hollanti) oli hyvä, mutta vanhalle Italian kannattajalle vähän surullinen. Italian joukkueen siniset paidat toivat mieleen "meidän poikien" joukkueen joskus silloin, kun olin ihanan teini-ikäinen. Silloin nurmikko oli vihreää, aurinko paistoi joka päivä upeasti, radio soitti hyvää musaa ja meillä oli niin mukavaa. Jokaisella tytöllä oli joukkueessa joku suosikki. Siis poikapelaaja, jota ihaili ja johon oli enemmän tai vähemmän ihastunut. Muut yleensä paljastivat suosikkinsa vähintään kavereilleen, mutta minä tietenkin hellin suosikkiani vain omassa mielessä suurena salaisuutena. Koska ujot oppivat kontrolloimaan omaa katsettaankin, muut eivät yleensä saa selville heidän ajatuksiaan elleivät satu olemaan erityisen tarkkasilmäisiä. Ujoille omien haaveiden paljastuminen on haavoittavaa.
Ujoudesta huolimatta tälle viikolle on kasaantunut kolme sosiaalista kesärientoa, joilla kaikilla on yhteys ammattiin tai työhön. Toivottavasti edes joku niistä on rentouttava ja mukava. Loman alkuun on aikaa vain pari viikkoa ja sitä ennen pitäisi selvitä hirveän monista töistä, hankkia muutamia asioita ja hoitaa useita järjestelyitä. Apua... Jokainen lomaopas varoittelee, että juuri näin ei saisi lomaansa järjestellä. Kaiken huipuksi juuri samaan ajankohtaan osuu nuo Eeämmät, joista ei voi kauheasti tinkiä. Nyt aloittivat Espanja ja Venäjä, joiden matsia aion seurata ainakin toisella silmällä tästä koneen äärestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti