Tähän mennessä takana on melko kummallinen viikko. Koin onnistumisen elämyksiä, sain palkankorotuksen sekä ehdotuksen toisenlaisesta palkitsemisesta ja ostin hyvään aikaan lisää sijoitusosuuksia. Olin myös mukana koulutuksessa, joka oli paitsi virkistävä myös ajatuksia herättävä. Vapaa-ajan puolella kaksi pitkään hiljaiseloa viettänyttä opetusalalla* toimivaa ystävää otti yhteyttä.
Työviikko alkoi enteellisesti, sillä heti maanantaiaamuna sekä puhelimeni että elintärkeä tietokoneohjelma kieltäytyivät toimimasta. Vaikka sain varapuhelimen nopeasti, mikään ei sujunut tavalliseen tapaan. Tietokoneohjelma dissasi minut myös toisena päivänä aiheuttaen töiden kasaantumista muihin ajankohtiin. Ikävintä töiden kasaantumisessa on se, että kyseisillä töillä on lakiin perustuvat määräajat. En osaa vielä hallita työaikaani järkevästi, enkä arvioida projektien suuruutta. Nyt kesän kynnyksellä onkin pieniä katastrofin aineksia ilmassa, mitä ei helpottanut elämäni ensimmäinen siitepölykatastrofi. Olo on ollut sellainen, että tekisi mieli raapia silmät päästä ja roikottaa kieltä koiramaisesti suun ulkopuolella hengityksen helpottamiseksi. Normaalitöiden lisäksi jouduin järjestelemään ensi syksyn muutoksia, jotka tarkoittavat julkisella sektorilla hemmetisti paperityötä ja byrokratiaa. Lisäksi talvikauden loppuminen tarkoitti sitä, että muutamat talven kanssamme viettäneet työkaverit lopettivat meillä. Minulle luopuminen on aina ollut jollain tavalla vaikeaa. Haikeaa.
Eräs työtoveri pysyväisluontoisten ongelmiensa lisäksi kaipaa ilmeisesti jo sen verran kesälomaa, että sain taas vastaanottaa yhden kohtauksen, jonka aikana hän tulee minun työhuoneeseen sähisemään. Mainittakoon, että minulla ei ole paljon muuta yhteistä hänen kanssaan kuin kahvihuone. Arvaan toki mistä henkilökohtaisesta syystä hän minulle tiuskii, sähisee ja muljauttelee silmiään, mutta en aio ottaa hänen ongelmiaan omikseni. Toisaalta en myöskään enää ahdistu hänen käyttäytymisestään, koska olen päättänyt nauttia hänen esityksistään ammatillisesti. Suhteessa diagnoosiinsa hän käyttäytyy täysin ymmärrettävästi ja ennustettavasti.
Paljon muutakin hienoa, outoa, mukavaa ja ärsyttävää sisältyi työviikkoon, joka huipentui jälleen kuvaavasti. Perjantaina työpaikalta pois kiirehtiessäni astuin asfaltilla pötköttäneen harmaakirjavan linnunpoikasen päälle ja seurasin tapaturman jälkeen sen siirtymistä ajasta ikuisuuteen.
Tänään heräsin pitkien unien jälkeen siihen, että on ihana aurinkoinen päivä ja kiva fiilis. Päätin käyttää torstaina ja perjantaina kertyneen kiukkuenergian omaksi hyväkseni. Sain muutamia ikuisuusprojekteja jo valmiiksi ja tein pari napakkaa päätöstä. Ensinnäkin pyysin erästä ystävääni palauttamaan lainaamansa kapineen, jota itsekin tarvitsen. Aikanaan ystävä lainasi esinettä pariksi päiväksi eikä enää pari viikkoakaan riitä kuvaamaan kulunutta laina-aikaa. Asiassa ärsyttää myös lainaustapa. Tämä ystävä ei nimittäin ollut ehtinyt tapaamaan tai pitämään yhteyttä, mutta kerran hän yllättäen soitti olevansa melko lähellä kotiani ja halusi tulla kylään. Sattumalta hän samalla kerralla halusi ottaa esineeni lainaksi. Minusta olisi ollut asiallista, että hän olisi jo puhelun aikana pyytänyt esinettä lainaksi eikä vasta muina miehinä kahvipöydässä, koska hän oli selvästikin suunnitellut asian etukäteen. Seuraavassa tapaamisessa aion myös ilmoittaa ajallisen takarajan toiselle projektille, jota hänen on pitänyt hoitaa yli puoli vuotta ja kyseinen projekti sattuu odottamaan hoitamista minun tiloissani. Tämä ystävä on kyllä ystävyyden arvoinen, mutta viime aikoina hän on useammassa asiassa käyttäytynyt minua kohtaan epäasiallisesti, minkä aion hänelle kertoa. Toisekseen päätin, että erästä hyväntekeväisyystarkoitusta varten eteiseen keräämäni vaatekasa siirtyy tämän viikonlopun aikana sittenkin UFF:n laatikkoon. Se on minulle huomattavasti helpompaa.
Minäkin olen kunnon kesäloman tarpeessa, mutta lomaa on tosiaan vaan se pari viikkoa. Tiedän selviäväni, mutta ansiotyön ulkopuolisista rasitteista aion tinkiä.
* Opetusalan ihmisistä moni pääsi jo piiiitkälle kesälomalle ja ystäväni siirtyivät heti valtakunnan rajojen ulkopuolelle reppumatkailemaan. Tämä kihisee kateudesta ja miettii, mihin hyvään tarkoitukseen ruhtinaallisen kahden viikon lomansa käyttäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti