Anteeks, voisitteks te kertoo mihin mä oon menossa?

Olen viikonloppuna ehtinyt vähän siivoilla vanhoja papereita. Vaikka olen harrastanut kyseistä puuhaa ennenkin, löytyy vanhoista pinoista ja mapeista aivan käsittämättömän vanhaa todistusaineistoa. Jouduin vähän käymään läpi erään edesmenneen ihmissuhteen lonkeroita, mikä ei kyllä tuntunut missään. No oikeesti, tuntui se sentään kaukaiselta. Eräästä pinosta löytyi talteen leikkaamani artikkeli ajan haltuun ottamisesta. Voi sylvi, aika on ollut hyppysteni ulottumattomissa ainakin vuoden verran. Yhdessä artikkelin kohdassa todettiin seuraavasti:

"Laadi pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita ja tarkastele niitä säännöllisin väliajoin. - - Ajankäytön suunnittelu helpottuu, kun tiedät, mihin tähtäät."

Apua, help, pause, pelastusveneisiin! En minä tiedä, mihin minä tähtään. Aiemmin olen kyllä aina tiennyt, mihin tähtään, mutta nyt kiikareissa näkyy silkkaa sumua. Menneisyyteen katsoessa näen määrätietoista menoa, joka on aina edennyt tavoitteisiin joko suoraa tai kiemuraista reittiä. Tällä hetkellä sen sijaan on pää aika tyhjänä tavoitteista. Ihan hyvä asia on varmaan se, että minä en enää jaksa työntää nenääni kaikkiin paikkoihin. Olen oppinut kieltäytymään, priorisoimaan, laiskottelemaan ja tekemään omankin pääni mukaan. Toisaalta huomaan, että kalenterini on nykyään vähän liiankin tyhjä eikä kännykkä ilmoita uusista viesteistä enää kovinkaan usein.

Tulevaisuus sisältää varmasti työntekoa. Se voisi sisältää myös uusia harrastuksia, asunnon oston, opiskelua, matkustelua, uusia ystäviä ja seurustelua. Sitä ennen pitäisi keksiä mitä haluaa, mikä on mahdollista ja mihin pyrkii. Uusiin ihmisiin tutustuminen vaatisi varmaan muutakin kuin töissä käymistä ja tietokoneen ääressä istumista, vaikka tapaahan niidenkin kautta ihmisiä.

Viimeisenä neuvona artikkelissa todetaan: "Tee, äläkä puhu. Muista että ajankäytön hallinta on asenne elämään."

Puhuminen (tai bloggaaminen) taitaa vaan olla helpompaa kuin tekeminen…