Liika

Liika on merkillinen, koska se voi tarkoittaa puutetta tai ylimäärää. Niiden väliin jäävä määrä lienee sitten sopiva. Kuka mittaa ja millä perusteella? Anna Puu:ta lainatakseni:

"Se pistää miettimään... Se alkaa naurattaa... Sellaista käy... Kaikki katoaa aikanaan..."

Olen taas yrittänyt päästä eroon turhasta irtaimistosta ja tällä kertaa minimalismin käsi on tarttunut kirjahyllyyn. Jostain ihmeestä siunaantuu kirjoja, joita olen kuuliaisesti järjestänyt kirjahyllyyn. Paitsi että se ei ole enää pariin vuoteen riittänyt, enkä halua lisää kirjahyllyjä. Olen puolen vuoden ajan antanut kirjoja lahjaksi, lähettänyt ylläripaketeissa kauemmaskin, jättänyt löydettäväksi asemille ja kahviloihin. Ennen vein antikvariaatteihin, mutta lähin antikvariaatti paljastui nuuskakioskiksi ja niissä muissakin vaikuttaa olevan jo ennestään liikaa kirjoja.

Luopuminen on minulle haastavaa. Koska olen saanut lukemisesta uuden otteen, huomaan säilöneeni kirjoja, joita tuskin koskaan tulen lukemaan. Eilen päätin luopua kahdeksasta. Haluan päästä eroon "pitäisi lukea" kirjoista. Parin antoisan kirjan ahnaasti nauttiminen auttoi näkemään tilanteen uudesta näkökulmasta. Jos kirjan lukeminen vaikuttaa jo etukäteen pakolta, ei kannata vaivautua. Toisen vaiheen kirjatkin erottuvat jo hyllystä; noita seitsemää kirjaa en enää halua säilyttää. Elämäntilanteen muuttuessa olen kasvanut ulos niistä. Haluan kuitenkin selata ja käpälöidä kirjan, josta luovun. Uusista nautinnollisista kirjoista luovun pian lukemisen jälkeen. Luen, nautin ja luovun. En halua säilöä paperia, vaan kokemuksia.

Elämään kuuluu velvollisuuksia. Elimistö aiheuttaa pakkoja. Jäsenyyksiin liittyy pakkoja kuten verotus ja lakien mukaan eläminen. Ihminen kuitenkin myös itse kerää pakkoja ja "pitäisi tehdä" asioita. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Luopuminen on oikeastaan aika orgastista.