Viime viikkoina olen tehnyt gallupia ihmisten intohimoista ja onnellisista hetkistä. Selväksi on jo tullut, että ihmiset eroavat toisistaan paljonkin sen suhteen, miten helppo heidän on keksiä (tai kertoa minulle?) omia intohimojaan, rakkauksiaan ja onnellisia hetkiään. Osa ihmisistä ei ole pystynyt kertomaan minulle yhtään todellista intohimoaan tai he ovat kertoneet jonkin asian, joka on heidän elämässään jo historiaa. Tämän todettuaan muutama onkin todennut ääneen, että sehän se minun ongelmani nyt onkin, että minulla ei ole intohimoa mihinkään. No, tehtävää on kätevä helpottaa pyytämällä heitä miettimään tilanteita tai paikkoja, joissa he kokevat olevansa onnellisia, tai edes 80 prosenttisesti onnellisia tai jolloin he olisivat toivoneet tilanteen kestävän pidempään kuin se kesti. Näihin kysymyksiin vastauksia on tullut kaikilta gallupiini osallistumaan joutuneilta (loka-marraskuussa on tullut tavattua suurin osa ystävistä ja tutustuttua uusiin ihmisiin & kuppiloihin).
Gallupin kautta on syntynyt varsin mielenkiintoisia keskusteluita. Osa ihmisistä koki elävänsä enemmän tai vähemmän omanlaista elämää, mutta jotkut totesivat suorittavansa elämää. Useimmin mainittu onnellisuuden kokemus oli kesäinen saunominen meren tai järven rannalla sijaitsevalla mökillä. Aaaah, miten suomalaista. Myös taide-elämykset (konsertit, elokuvat, kirjat ja kuvataide) ja liikuntaan liittyvät kokemukset saivat useita mainintoja. Kummallista kyllä, penkkiurheilu ei saanut yhtään mainintaa, vaikka ainakin itselleni se aiheuttaa suuria tunteita. Useimmilta ihmisiltä oli myös kaiveltavissa jokin henkilökohtainen intohimo tai flow-kokemus, joista olin oikeastaan eniten kiinnostunut. Ihmisten kertoessa henkilökohtaisista intohimoistaan kuulin uskomattomia tarinoita siitä, miten ihminen voi todellakin kokea esim. laskettelusukset tai soittimen osaksi itseään tai kuvata jotain asiaa (yleisö, tuuli, meri, lumi, musiikki, kuva) erittäin mielenkiintoisella tavalla.
Useimmat onnellisuuden kokemukset liittyivät vapaa-aikaan ja rentoutumiseen. Intohimoihin ihmiset liittivät myös joskus opintoihin tai työhön liittyviä asioita, mutta silloin nämä asiat olivat lähes aina menneitä tilanteita tai nykyisten tehtävien osalta pienimuotoisia projekteja. Esimerkiksi kukaan väitöskirjaa nyt tekevä ei maininnut asiaa intohimoksi, mutta kaksi väitöskirjan valmiiksi saanutta kertoi kokeneensa projektin jonkinlaiseksi intohimoksi. Työtehtävien osalta eräs henkilö kertoi, että hänen perustyönsä on paskaa, mutta hänellä on yksi mahtava projekti meneillään. Tähän mahtavaan projektiin hän voi käyttää noin yhden viikkotunnin työajastaan. Toisaalta vapaa-ajan kokemuksiakin kuvattiin välillä tavalla, joka minusta kuulosti enemmän suorittamiselta kuin nauttimiselta; esimerkiksi benjihyppy tuli tehtyä, Kilimanjaron huipulla tuli käytyä, Pekingin kaikki nähtävyydet tuli kierrettyä, maraton tuli juostua, kaikissa maanosissa on nyt reissattu jne.
Entäs omat intohimot, rakkauden kohteet, pakkopulla-suoritukset jne...? Täytyy miettiä, viitsiskö niitä miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti