Kulttuurikuntokamppailu

Suomessa on järjestetty Kulttuurikunto-kampanja. Naurettavaa sanon minä, mutta minun mielipiteilläni nyt ei olekaan mitään väliä. Naurettavaa tässä on mielestäni se, että nyt armollisena ajankohtana 1.10.2008-30.9.2009 järjestetään suomalaisille yhtäkkiä joku hemmetin kampanja. Olin sata vuotta sitten työpaikkani yhdyshenkilö Miljoonan kilon keikassa. Tavoitteena oli kampanjan avulla pudottaa suomalaisten painoa miljoonalla kilolla tai jotain vastaavaa. Omalta työpaikaltani moni lähti mukaan, mutta puolen vuoden kampanja-ajan jälkeen useimpien paino oli ennallaan ja muutama oli jopa saanut painoaan nostettua. En usko kampanjoihin enkä projekteihin, jos on tarkoituksena muuttaa käyttäytymistä pysyvästi. Rajallisiin tehtäviin, kokeiluihin ja tutkimuksiin projektit sopivat käsittääkseni paremmin.

Kulttuurikunto-kampanjan typeryytenä pidän erityisesti sitä, että siinä kulttuurikokemukset muutetaan suorituksiksi. Mutta ehkä minä olen vain typerä. Ehkä ihmiset haluavat osallistua kulttuurikuntotesteihin ja kulttuurikuntopiireihin sekä täyttää kulttuurikuntokorttia. Minä en halua. Minä sen sijaan haluan, että Suomen peruskouluissa, lukioissa ja muissakin oppilaitoksissa kuten myös työpaikoilla, toreilla, kauppakeskuksissa ja puistoissa olisi riittävästi kulttuuria tarjolla helposti lähestyttävässä muodossa. Eikä vain kukkahattutätien ja -setien valitsemaa kulttuuria, vaan kaikenlaista kulttuuria. Mielestäni kaikissa museoissa voisi olla vapaapääsy alle 18-vuotiaille ja opiskelijoille. Koulujen ja muiden julkisten tilojen suunnittelussa voisi hyödyntää arkkitehtuuria eikä pelkkää viivotinta ja lyijykynää. Värejäkin voisi jossain käyttää.

Oma kulttuurikamppailuni on jotain muuta kuin tämä Suomen kulttuurirahaston ja Ylen kampanja, johon en kieltämättä ole edes jaksanut tutustua. Tällä kerralla esimerkiksi tarjoan suuren blogijulkisuuden Helsingin parhaille runopenkeille, joita löytyy Kaivopuistosta. Oma suosikkini taitaa olla runopenkki, jossa lukee seuraavasti: "Minä elän nyt niin että kuoltuani jumalakin itkee sitä, että loi ihmisen ainutkertaiseksi." Kyseisen pätkän on kirjoittanut Eeva Kilpi. Se, että runopenkit ovat firmojen (tässä tapauksessa Fonecta) sponsoroimia, on mielestäni pelkästään hyvä asia. Lisäksi täytyy mainita, kun Miina Äkkijyrkkä nyt ilmeisesti oli tänään oikeudessa tms, että Peltilehmät olivat suuria suosikkejani.