Kosto elää ja on suloinen

Pidän asunnon ovessa ovikoristetta eli jotain enemmän tai vähemmän itseäni miellyttävää postikorttia. Useimmilla korteilla on ollut takanaan jokin sellainen juju, että ne ovat saattaneet miellyttää joitain vieraistakin, mutta se on sivuseikka. Vaihdan kortteja satunnaisen usein tai harvoin, mikä on toinen sivuseikka. Viimeisimmän kortin vaihtoprosessi oli pyörinyt päässäni jo useamman viikon. Se kuitenkin myöhästyi parin muun projektin vuoksi ja erityisesti sen takia, etten tiennyt minkä kortin laittaisin seuraavaksi oveeni. No, tänään huomasin, että joku oli käynnistänyt kortin vaihdon minun puolestani pöllimällä kortin. Saakelin saakeli!!! (Tosin, jos varas oli joku uutta korttia kaivannut naapuri, annan asian heti anteeksi.)

Kesällä varastettiin maastofillarin satula ja loppukesästä varastettiin cityfillari, pian sen jälkeen joku idiootti kähvelsi Dublinista tuomani lempisateenvarjon eräästä naulakosta ja nyt sitten vielä tämä ovikortti. Korttien hinnat ovat vaihdelleet varmaan 0,5-2 euron välillä. Ne ovat olleet "käyttämättömiä" eli niissä ei suinkaan ole ollut kummitädin, salaisen rakastajan tai ex-työkaverin kirjoittamia kuulumisia takapuolella. Kokemani menetys oli tässä tapauksessa siis mitättömän pieni, mutta hitto että osaa ottaa päähän se, kun jotkut idiootit varastavat toisten tavaroita. Aion laittaa oveen uuden kortin, jonka takapuolelle kirjoitan tussilla terveisiä mahdollisille korttivarkaille. Kortti on jo valittu ja se pääsee paikalleen heti, kun olen keksinyt riittävän paljon rumia sanoja.

Upeaa kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttäkin täällä päin maailmaa on esiintynyt tänä syksynä. Nuorten jannujen jengi alkoi jäljittää polkupyörävarkaita gps-paikantimella ja julkaista näistä videoituja otoksia YouTubessa ja ilmeisesti myös jossain Ylen atuubissa tms. Mahtavaa! Aplodeja!