sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Back to Basics (part 1)

Syksyn blogiaktiivisuuteni on ollut tähän mennessä surkeaa. Osasyynä on edelleen jatkuvat tekniset ongelmat. Toisena syynä on aika. Aika on ärsyttävän tasapuolinen asia. Sitä on yhtä paljon lapsilla, vanhuksilla, työikäisillä, työttömillä, julkkiksilla, sairailla, köyhillä, rikkailla jne. Miksi, miksi, miksi?

Aikaa pitäisi tietenkin olla enemmän niillä, jotka esimerkiksi opiskelevat ja tekevät töitä yhtä aikaisesti tai niillä työssäkäyvillä, joilla on kotona pieniä lapsia. Enemmän aikaa pitäisi saada myös silloin, kun ei ole omaa autoa tai harrastaa jotain tärkeää, kuten bloggaamista. Esimerkiksi minun vuorokaudessa pitäisi olla 3-4 tuntia enemmän kuin jollain työttömällä, sillä olenhan tosi tärkeä ihminen. Yksittäisten kriisitilanteiden (kuten pyörävarkaus ja tietokoneen hajoaminen) aikana ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus anoa lisätunteja vuorokauteen, jotta he ehtisivät hoitaa asiat päiväjärjestyksen. Näin sen pitäisi mennä.

Olen kroonisessa aikapulassa joten varastan monien muiden ihmisten tavoin aikaa mm. nukkumisesta. Hölmöläisten peiton teon tavoin otan samaan aikaan elämääni mukaan erilaisia aikavarkaita (esim. blogi), joten unelta varastettu lisäaika ei riitä mihinkään. Pelkästään unenpuute lisää ainakin minun kohdalla tyhmyyttä ja hajamielisyyttä niin paljon, että aiheutan itselleni koko ajan lisää tekemistä virheiden ja unohteluiden muodossa. Soma pieni oravanpyörä on valmis ja pyörii kiihtyvällä vauhdilla kunnes...?

Koska syksy on uudistusten, terveysintoilun ja uusien harrastusten aikaa, olen minäkin päättänyt muuttua kertakaikkisen perinpohjaisesti ja pysyvästi. Liityn kuntoklubiin, ostan parilla sadalla eurolla vitamiineja, hankin kotiin stepperin, vaihdan kahvin vihreään teehen ja ryhdyn kasvattamaan ituja. Tai sitten en. Minulla ei nimittäin ole oikein energiaa eikä varsinkaan aikaa mihinkään uuteen.

Tämän syksyn ykkösharrastukseksi olen asettanut nukkumisen. Olen pitkään nukkunut keskimäärin 4,5-6 tuntia yössä, mikä ei ole kauhean hyvä tulos. Monen muun tavoin nukun viikonloppuisin enemmän kuin arkisin eli olen jojonukkuja. Tämäkään ei ole kauhean hyvä asia. Unen tai sen puutteen tiedetään vaikuttavan mm. älylliseen suoriutumiseen, mielialaan, oppimiseen, luovuuteen, onnettomuusalttiuteen, ärsyyntymiskynnykseen, aivojen energian muodostamiseen, tarpeelliseen unohtamiseen, aineenvaihduntaan ja vastustuskykyyn. Valvottamista puolestaan käytetään kidutuskeinona. Miksi aloittaisin tänä syksynä kalanmaksaöljykuurin, uuden jumppamuodon tai kielikurssin, jos minulla ei riitä aikaa/motivaatiota mennä ajoissa nukkumaan?

Syksy näyttää, miten onnistun unitavoitteissani. Heitetään tässä samalla unihaaste niille, jotka tuntevat asian omakseen.

Ei kommentteja: