Sairastelua

Kärsin parin viikon sisällä jo kolmannesta vaivasta. Ensimmäisestä selvisin itsehoidolla, toista paranteli lääkärikaveri ja kolmas pakotti minut tänään elämäni ensimmäistä kertaa Marian sairaalan terveyskeskuspäivystykseen. Itse asiassa lääkärikaveri oli jo ehtinyt aloittaa tämänkin vaivan hoitamisen, mutta koska oireet pahenivat lääkityksestä huolimatta, päätin mennä ihan oikeaksi potilaaksi.

Päivystyksessä oli minua ennen yli 10 potilasta, vaikka se oli aukaistu vain 5 minuuttia ennen saapumistani. Vähän minun jälkeeni paikalle kiemurteli mies, joka teki näyttävän sisääntulon jo ennen kuin näimmekään häntä. Kuulimme käytävästä kovaäänistä örinää ja kysymyksen "missä on päivystys?". Tähän joku hoitaja vastasi kuuluvasti, että "siellä se on, missä eilenkin". Tämän jälkeen juopunut mies hoiperteli odotusaulaan ja alkoi jutella vuoroaan odottaville potilaille tyyliin: "Mikäs vittu säkin luulet olevas?". Kukaan odottajista ei jaksanut reagoida miehelle, minkä jälkeen hän kääntyi samassa tilassa sijaitsevan kahvilan myyjän puoleen: "Laitas toi telkkari päälle." Kun nuori myyjä totesi, ettei hän osaa aukaista televisiota, mies totesi kuuluvasti sammaltaen: "mä osaan".

Päivystyksen henkilökunta oli ystävällistä, mutta heidän kommunikaationsa hieman ihmetytti. Koska jouduin vierailemaan labrassa, sain kahteen kertaan nuorelta lähihoitajalta ohjeet kuuluvalla itäsuomalaisella murteella. Niin kuuluvalla, että moni muukin kuuli ne. Myöhemmin hän vielä toi minulle tuloksen paperilla ja hihkaisi myös tuloksen ääneen, niin että lähellä istuvat saattoivat seurata sairauteni hoidon etenemistä. Samoin kävi myös muille odottelijoille ja sainkin melko hyvän käsityksen samaan aikaan jonottaneiden ihmisten vaivoista. Toinen hoitaja huusi aulan toiselta puolelta, että "mikä teidän nimi on" ja katsoi minuun kysyvästi. Hän näytti vähän närkästyneeltä, kun kävelin hänen luokseen selvittämään asiaa ja hukkasin selvästi muutaman tärkeän sekunnin lääkärin aikaa. Minusta oman nimen huutaminen noin 30 ihmisen täyttämästä aulasta ei ollut välttämättömätöntä.

Kahden tunnin jonotuksen jälkeen pääsin lääketieteen kandin vastaanotolle. Nuori mies oli hurjan söpö ja hoiti työnsä kunnialla. Apteekkiin pyöräillessäni mietin, lähetetäänkö päivystyskäynnistä 17,50 euron lasku, kuten ilmoitustaululla kerrottiin. Pitäisi ehkä vähän tutkia yksityisten lääkäriasemien päivystyspalveluita, vaikka käynti Mariassa olikin mielenkiintoinen kokemus.

Tällä hetkellä pää on ihan pahvia. Viime yönä nukkumisesta ei tullut mitään, mistä en kuitenkaan hämmentynyt, vaan päätin yrittää nauttia tilanteesta. Pistin kynttilöitä palamaan ja luin hyvää kirjaa. Suosittelen tätä muillekin, jotka joutuvat valvomaan pakosta. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että on pakko päästä nukkumaan univelkaa pois.

[Muokkaus: Noin viikon päästä posti toi 12,80 euron laskun päivystyksestä. Parempi hinta kuin seinällä ilmoitettiin, mutta vähän hämäräksi jää maksun perusteet.]