Paluumatkalla kryssittiin vastatuuleen, missä vaiheessa huomattiin, että koko miehistö on vajaakuntoinen. Minulla taitaa vielä sairaus ja lääkekuurit painaa, sillä olo oli lievästi merisairas. Mainingit olivat reippaat ja vatsassa tuntui samalta kuin Linnanmäellä, joskin vaihetta kesti melkein kaksi tuntia. Toinen miehistön jäsen makasi hytissä ja kolmannen näkövika haittasi erityisesti tämän päivän harmaassa kelissä liikaa. Rehellisesti sanottuna jossain vaiheessa pelotti ja tuli ikävä kotirantaa niin paljon, että ryöstin navigoinnin ja tähystämisen itselleni. Oli tosi mukava huomata, että tämän kesän vähäisestä purjehtimisesta huolimatta, osaan aika paljon navigoinnista ja purjehtimisesta. Toisaalta realistisesti voi jälleen kerran todeta sen, että molemmissa hommissa riittäisi erittäin paljon opittavaa edelleen, eikä minulla ole mitään asiaa (eikä halua) kippariksi. Tämän päivän aikana myös sählättiin paljon; tehtiin mm. kolme(!) tahatonta ämmänkäännöstä ja hukattiin turhan paljon aikaa huonoihin kursseihin sekä purjeiden laiskaan säätämiseen. Minä lensin matkan aikana hytissä päin keittiön kulmaa ja työnsin peukaloni vinssattavan köyden väliin. Eli aika paljon paremminkin olisi voinut mennä...
sunnuntai 17. elokuuta 2008
GrayS(c)ailing
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti