Jotenkin tuntuu oudolta aloittaa blogi ilman mitään projektia. Useimmilla seuraamillani blogeilla on jokin punainen lanka. Järjestetään häitä, odotetaan perheenlisäystä, asutaan ulkomailla, matkustellaan, retkeillään, raportoidaan käsitöiden edistymisestä tai kehitellään uusia reseptejä. Näiden projektien ympärille sitten kietoutuu bloggaajan arki ja elämä. Minulla on vain arki ja elämä.
Arki ja elämä tuntuu kuluvan töissä. Noudatan virallisesti virka-aikaa, mutta jostain hemmetin syystä teen ilmaista ylityötä, kuten kuulemma moni muukin. Häpeäkseni tunnustan kantavani kotiin työpapereita ja pyörittäväni työasioita mielessä vapaa-aikana. Ihan krooninen työholisti en silti usko olevani. Uskon ylitöiden johtuvan siitä, että olen yli 10 vuotta elänyt pätkäelämää, elänyt epävarmuudessa, opiskellut aina vaan uutta ja yrittänyt osoittaa pätevyyteni. Hiljattain kuitenkin työelämästä katosi epävarmuus. Se aiheutti itse asiassa ahdistusta ja tyhjyyttä. Kollega totesi, että vakituinen työpaikka tuntuu välillä vankilalta. Niin, minä olen osannut nauttia pitkistä lomista ja suuren osan ulkomaan matkoistakin olen tehnyt ex temporee. Siitä huolimatta ymmärrän nyt, että olen panostanut työhön vapaa-ajan kustannuksella.
Pätkätyöläisenä olen kehittynyt hyväksi määräaikaisten ongelmien ratkaisemisessa. Pitäisikö minun nyt siis tehdä vapaa-ajasta projekti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti